Moskiitto.org

En pitänyt siitä edellisestä ulkoasusta ollenkaan. Se oli liian synkkä, liian tylsä, liian sininen, liian epämääräinen ja kaiken lisäksi aika ruma. Eikä se ollut laisinkaan minun näköiseni.

Vaan tämäpä on.

Koittakaapa löytää mulle jostain vielä ällösöpömpi värimaailma, voisko tota vaaleanpunaista ihanampaa enää olla n_n Liityin myös twitteriin ihan varta vasten sen takia että voisin tehdä tuommoisen söpön linnun ja laatikon, eikö oo kivat (toi lintu ei sitten väännä pökälettä, se on olevinaan siiven kärki) :D Oon ite älyttömän tyytyväinen tähän ulkoasuun, olisi hauska myös kuulla kommentteja teiltä että mitä tykkäätte :) IE kutosella surffaajat saa muuten nyt taas kärsiä pienistä kauneusvirheistä mutta se on voi voi, päivittäkää selaimenne. Ja jos löydätte jotain vikaa tai virheitä jostakin niin tännepäin kiukkuista postia vain, korjailen niitä kun kerkiän :)

Oulun yliopistolta tuli tänään kirje. Jo sen paksuudesta (tai nimenomaan ohuudesta) oli aika helppo päätellä että opiskelupaikkaa ei tällä kertaa lohjennut, ja niinhän siellä sitten luki. Kyllähän se pistää kiukuksi, eniten harmittaa kun olisin tarvinnut vain muutaman hikisen pisteen lisää. Toisaalta nyt voi sentään elätellä toivoja että jos sitten ensi keväänä ovet aukeaisivat kun tälläkin kertaa jäi noin pienestä kiinni. Ja varsinkin kun ottaa huomioon että keksin vasta vähän ennen ylppäreitä että haluan hammaslääkäriksi ja olen lukiossa käynyt tasan kaksi kurssia kemiaa niin kyllä toi oli ihan hyvin.

Vaikka äsken vielä tekikin mieli vain itkeä yksin peiton alla ja viskoa tavaroita ja kiukutella seinille niin Paavo Pesusienen, George Orwellin ja irtokarkkien seka- ja yhteiskäyttö paransi oloa vähän. Odottelenkin nyt lähinnä epäuskoisen toiveikkaana kirjettä Oulun ammattikorkeasta, suun terveydenhuollon koulutusohjelmaan kun on vähän helpompi päästä kuin lääkikseen. Jos saisi sieltä sitten vuodeksi opiskelupaikan ja tekosyyn muuttaa pois Lahdesta, yrittää sitten ensi keväänä uusiksi sinne hammaslääketieteelliseen :)

Saisi kyllä tosiaan olla noissa hylkäyskirjeissäkin jotain täytepapereja mukana niin ei heti arvaisi miten käy. Jotain mainoksia vaikka, niitähän voisi sitten kiukuspäissään repiä ja purkaa turhautumistaan. Ärgh.

Olipa kerran täydellinen lauantaipäivä. Aurinko paistaa, on lämmin. Pehmeän kesäinen tuulenhenkäys viilentää ilmaa sopivasti. Matkalla nautittu mehujää maistuu vielä vähän suussa. Takana äärimmäisen lyhyt ja tuskaton jonotus särkänniemen lippukassalla - ja isi maksaa. Hetken jonotus tornadoon ja ei kun menoksi. Troikakin yhtä hauska kuin aina ennenkin. Hei, uusi laite, käydäänpäs siinä, isi ja Jari tulkaa mun kanssa.

Uusiin härveleihin on aina kamalat jonot. Puolen tunnin auringossa seisoskelun jälkeen ovet laitteeseen vihdoinki avautuvat. Mutta mitä tekeekään neiti Meskanen?

Niin, pyörtyy. Olihan siinä jonottaessa jo vähän huono olo mutta kyllä se ohi menee. Okei, tyrskyyn kävellessä silmissä jo heittää ja paikalle istuessa näkökenttä pimenee, mutta kyllä “mulla on ihan hyvä olo”. Ajattelen kuitenkin vähän nojailla siihen laitteeseen ihan noin niinkuin varmuuden vuoksi. Epämääräisesti kuulen Jarin äänen jostain kaukaisuudesta, “Juha (isäukko siis) hei, nyt ei ole kyllä Tarulla kaikki kunnossa”. Seuraava muistikuva on puisissa portaissa, Jari ja isukki raahaa mua pois laitteesta, joku ensihoitajatäti kyselee jotakin ja kaikki tuijottavat. Silmissä pimenee taas, heräilen ensiapupisteen sängyltä. Mehua, ruokaa, buranaa ja vähän lepoa ja tappi is back in business.

Sivulla katselleet pikkuveljeni vitsailivat huvittuneesti että Taru varmaan pyörtyy ennen kuin pääsee koko laitteeseen. 5 sekuntia ja Taru pyörtyy oikeasti.

Olin nukkunut vähän huonosti, syönyt vielä huonommin, juonut vain vähän ja minulla oli liikaa päällä, joten ei ihmekään että taju lähti. Ensimmäinen ajatus oli että voi nolous, mutta nyt kyllä jo naurattaa. Harmittaa ettei kukaan saanut moista videolle, retkahdin kuulemma aika tyylikkäästi enkä suostunut edes päästämään laitteesta irti :D

Niin että jos jonotit tuskallisen kuumassa auringonpaahteessa ties miten pitkään särkänniemen uusimpaan hurveliin vain huomataksesi että juuri lähtöhetkellä joku reppana menee ja pyörtyy ja odotuttaa ihmisiä monta minuuttia moisen takia, niin juu, se olin minä, voit tulla heittelemään mädillä tomaateilla.

Kyllä se olo siitä sitten vähän parani pitkin päivää ja iltapäivällä uskalsin taas jo ravata tornadossa miljardisti. Se uusin laite nyt jäi katsastamatta mutta se kyllä näytti melko nössölle muutenkin ;D Ja mulle saa sitten nauraa ihan niin paljon kun sielu sietää!